skip to main |
skip to sidebar

Kannan harteillani
vuosien taakkaa
tuskaisia tunteita
jotka riipivät
ajatuksiani
jokaisessa hetkessä
kun kohtaan itseni
kietoo kylmä totuus
kätensä ympärilleni
eikä minua ole
silloin kukaan
lohduttamassa
sanomassa että
kaikki on hyvin
vaikka ei olisikaan
voisin kuitenkin
edes hetkeksi
unohtaa kipuni

Pelon sekainen tunne
hiipii mieleeni
olenko
olemassa
katse peiliin kertoo
omaa tarinaansa
ja minussa elää
toivottomuus
tulevasta
että katoan
kenenkään
huomioimatta
poistumistani

Matka minusta sinuun
on monien mutkien
takana
vaikka kuinka yritän
tavoittaa olet liian
kaukana
sydän sanoo vain
sinut haluan
järki ei anna lupaa
sillä liian monta
kymystä on ilman
vastausta
enkä halua tehdä
tunteistani tuulelle
tupaa
olethan liian
kaukana minusta

Tunnemyrskyn jälkeen
hetki on kuin hiljainen
tyyni poukama
vain yhdet ainoat jäljet
rannalla kertovat
tarinaansa
tuuli lauloi haikeasti
puiden latvoissa
sillä jotain päättyi
saamatta edes
alkunsa
ja nuo hetket ovat
yhä läsnä silti
kokonaan poissa

Sydän kipeänä
jokaisesta
harha askeleesta

Pelon sekainen
tunne kuristaa
sisintä
sillä
hiljaisuus
asuu
sydämessäni

Hetket jotka ovat
ainutkertaisia
katoavat
kuiskauksena
yöhön
eikä iholla ole
enää oikeaa
tunnetta
silti kosketus
väreilee yhä
ja odotuksesta
jää varjot joita
koskaan ei
voi pyyhkiä
pois
sillä ikävä
ei anna
unohdusta