Menneen askelissa

Kannan harteillani

vuosien taakkaa

tuskaisia tunteita

jotka riipivät

ajatuksiani

jokaisessa hetkessä

kun kohtaan itseni

kietoo kylmä totuus

kätensä ympärilleni

eikä minua ole

silloin kukaan

lohduttamassa

sanomassa että

kaikki on hyvin

vaikka ei olisikaan

voisin kuitenkin

edes hetkeksi

unohtaa kipuni

Olenko olemassa

Pelon sekainen tunne

hiipii mieleeni

olenko

olemassa

katse peiliin kertoo

omaa tarinaansa

ja minussa elää

toivottomuus

tulevasta

että katoan

kenenkään

huomioimatta

poistumistani

Matka minusta sinuun

on monien mutkien

takana

vaikka kuinka yritän

tavoittaa olet liian

kaukana

sydän sanoo vain

sinut haluan

järki ei anna lupaa

sillä liian monta

kymystä on ilman

vastausta

enkä halua tehdä

tunteistani tuulelle

tupaa

olethan liian

kaukana minusta

Tarina ilman alkua

Tunnemyrskyn jälkeen

hetki on kuin hiljainen

tyyni poukama

vain yhdet ainoat jäljet

rannalla kertovat

tarinaansa

tuuli lauloi haikeasti

puiden latvoissa

sillä jotain päättyi

saamatta edes

alkunsa

ja nuo hetket ovat

yhä läsnä silti

kokonaan poissa

Olematonta etsiessä

Sydän kipeänä

jokaisesta

harha askeleesta

Hiljaisuus sydämessä

Pelon sekainen

tunne kuristaa

sisintä

sillä

hiljaisuus

asuu

sydämessäni

Ikävä ei anna unohdusta

Hetket jotka ovat

ainutkertaisia

katoavat

kuiskauksena

yöhön

eikä iholla ole

enää oikeaa

tunnetta

silti kosketus

väreilee yhä

ja odotuksesta

jää varjot joita

koskaan ei

voi pyyhkiä

pois

sillä ikävä

ei anna

unohdusta