Hetket jotka ovat
ainutkertaisia
katoavat
kuiskauksena
yöhön
eikä iholla ole
enää oikeaa
tunnetta
silti kosketus
väreilee yhä
ja odotuksesta
jää varjot joita
koskaan ei
voi pyyhkiä
pois
sillä ikävä
ei anna
unohdusta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tämä on kaunis, koskettava runo. "..silti kosketus väreilee yhä ja odotuksesta jää varjot joita koskaan ei voi pyyhkiä pois.."
Aikani yritin itse unohtaa, mitätöidä erään menneen rakkauden, mutta onnellisempi olen nykyään yrittämättä, hyväksyen sen olevan osa elämääni, osa minua. Mutta aikansa kestää olla sinut menetyksensä ja ikävänsä kanssa - silti mitään hyvää ja kaunista ei koskaan voi lopullisesti menettää, se säilyy..
Kaunis kuvaus ikävästä ja kaipuusta <3
Ei ikävää voi pyyhkiä pois sen tulee antaa olla muttei voimistua
<3
Lähetä kommentti